Utelias ystävämme.

Juhannuksena, grillatessamme pihalla, huomasimme, että meitä tarkkailtiin. Tarkkailia ei kuitenkaan halunnut ottaa minkäänlaista kontaktia, pysytteli turvallisen välimatkan päässä, ihmetellen touhujamme. Muutama viikko kului, ja huomasimme taas olevamme tarkkailun alaisia. Tälläkään kertaan emme päässeet tutustumisvaiheeseen, katselimme vain toinen toisiamme. Poimiessani marjoja muutama viikko sitten, sain kuitenkin yllättäen seuraa. Aivan kuin rohkaisuryypun ottaneena, tarkkailijamme vaati huomiota ja hellyyttä. Kolme tuntia poimin marjoja, uuden ystävän istuessa koko ajan vierelläni, poislukien niitä kertoja, kun hän kävi ihmettelemässä H:n puuhia kuistilla. Sitten aivan yhtäkkiä, hän katosi, samalla lailla kun oli ilmestynytkin. Kuukausi vierähti, ja luulin, että ystävyytemme kesti vain yhden kauniin kesäpäivän.

Kunnes ystävämme käveli pokkana sisälle maanantaina, kiehnasi jaloissa ja kerjäsi hellyyttä, jonka jälkeen se päättäväisesti käveli keittiöön ja istahti jääkaapin eteen. Millään ei olisi halunut lähteä, väkisin jouduimme puolen tunnin jälkeen viedä pihalle. Illalla sama toistui, ja oikeen sydämestä otti, kun yöhän jouduimme raukan heittää. 

Kiva kuitenkin kun käy vieraita. Saa tulla muutkin kun meidän uusi nelijalkainen ystävämme, jote ei taas maanantain jälkeen ole näkynyt :)

Ystävämme Kissa.