God Jul!

Ihanaa, herkkujen täyttämää joulua kaikille! Blogi on käynyt pienellä joululomalla, mutta ryhdistäytyy nyt taas. Ainakin toivottavasti.

Meillä joulu tuli jo marraskuussa, kun punainen väri alkoi valtaamaan salia ja keittiötä. Kuusen hakemisen maltoimme kuitenkin säästää jouluviikolle, ja tovin etsinnän jälkeen löysimme kuin löysimmekin sopivan kuusen, pilkkopimeästä metsästä. Onneksi on taskulamput keksitty. 


Remontin suhteen olemme myös pitäneet taukoa. H:lla tämä on hieman tuottanut ongelmia, joten pauketta on kuulunut kellarista ja porat on huutanut, vaikka mitään ei pitänyt tehdä. Aaton aattona joulurahan katkaisi yllättäen vasaran pauke ja laattojen kilinä. Kummastuneena ryntäsin vessaan jossa H seisoi moukura kädessä ja tuumasi, että nyt olisi hyvä aika purkaa vessa. Sille idealle kyllä tuli stoppi siihen paikkaan. Mutta loppiaisena kuulemma vissiin viimeistään lähtee laatat. Ihanaa toki, että vuoden purtamisen jälkeen vieläkin jaksaa tehdä ja touhuta. Joten nyt sitten suunnitellaan vessan sisustusta ja laattojen väriä. Ihanaa saada uusi, toimiva vessa keskikerrokseen, vanhan ruskean tilalle. 


Mutta vielä on joulu meneillään, joten nyt vain syödään, ollaan, nautitaan, syödään, nukutaan, syödään ja seurustellaan. NAUTTIKAA <3

Joulu-Mauri 

Hyvää joulua toivottaa C ja H tontut! :) 

Niin se aika vain kuluu...

Uskomatonta mutta totta. Perjantaina tuli vuosi kuluneeksi siitä, kuin ensimmäisen kerran kirjoitin tähän blogiin. Mihin ne 366 päivää oikein hurahti? Noh, suurin osa ajasta kului tietenkin  rakennuspuuhissa, mutta uskomatonta, että kauppakirjojen teosta on jo yli vuosi! Aika se vain rientää, vähän turhankin nopeaa.


Mutta onhan sitä paljon tapahtunutkin vuoden aikana. Vaikea edes kuvitella miltä täällä näytti, kun ensimmäisen kerran kävelimme ovesta sisälle. Onneksi on kuvia muistuttamassa :) Vielä riittää puuhaa vaikka muille jakaa, mutta ihana niin. Ei ainakaan 10 vuoteen tarvitse miettiä mitä tekisi vapaa-ajalla. Ja ihanahan se on puuhastella, kun näkee oman käden tuloksen.

Tältä näytti keittiö ennen:

....ja tältä nyt :)

Tältä näytti sali ennen:

ja tältä nyt:

Tältä näytti makkarin kohta ennen:

ja tältä nyt:

Ulkosivu ennen....

ja nyt:

Tältä näytti ullakko ennen:

ja tältä nyt:

Pihahommia.

Viikonloppuna touhuttiin pihalla. Aamulla käytiin Mamman kanssa mökillä poimimassa jäkälää ja hakemassa kuusen oksia. Niistä oli sitten kiva askarrella vähän koristuksia piristämään rappusia. Sillä välin kun minä tohusin rautalangan ja kuusen oksien parissa, askarteli H meillä ulko-oven päälle koristelistan ja lintulaudan. Pitäähän meidän Maurilla olla oma lintuteatteri talvella, että aika kuluu hyvin päivisin kun joutuu olla yksin sisällä. Ja tykätty näyttää lauta olevan, aina kun Mauri on sisällä, on puut ja pensaat täynä tiaisia. 2 kg on jo auringonkukansiemeniä mennyt :D

Meidän vauva.

  

 Se valtaa ajatukset. Sen pieninkin hellyydenosoitus, saa meidät polvistumaan, tekemään kaikkemme jotta se taas joskus antaisi meille minuutin ajastaan. Se on sekoittanut meidän elämän. Se on vallannut meidän sydämet. Se on meidän Mauri. Ja jos herätään sen takia 3 kertaa yössä, ei haittaa. Sen pieninkin tassutteluhetki rinnan päällä, kerälle käpertyminen sylissä, hyppääminen syliin tai pieni nuolaisu, saa kaiken sen eteen tehdyn vaivan unohtumaan. Se on kissa, tietää arvonsa, ja tietää, että jos ei nyt tuu herkkuruokaa, niin viimeistään 2 tunnin päästä on tarjolla jotain muuta. Mutta se on paras. MAURI <3

 

"Näin sydämeeni joulun teen..."

Uskomatonta mutta totta. Marraskuu on täällä, kaupanhyllyt täynnä joulumakeisia ja sisustusliikkeet ovat vaihtaneet syksyn sävyt punaiseen. Kohta varmaan joulupukkikin poikkeaa ensinmäiselle vierailulleen karkkikorinsa kanssa kaupungin keskustaan. Ja kaikki tämä on aina ahdistanut minua, miksi sitä ihanaa jouluntaikaa pitää tuhlata etukäteen, niin että jouluaattona suklaakonvehdit ällöttävät, ja joulumusiikki ei enää kosketa, eikä saa laulamaan mukanaan. Joulukuu, niinkuin nimikin sanoo, on joulua varten. Ei marraskuu, puhumattakaan lokakuusta. Ainoastaan joulutortut on sallittuja jo lokakuussa, tai vaikka kesällä, jos niitä sillon saa. 


Mutta mitä lie tapahtunut, ehkä se on tämä emännän rooli ja oma koti, mutta tänä vuonna yritän pidätellä itseäni vaihtamasta olohuoneen tyynyjä jouluaiheisiksi ja ripustamasta joulukalenteria seinälle. Olisin valmis taikomaan kotiimme joulun vaikka huomenna. Ja salaa olen jo vähän aloittanutkin. Ensimmäinen kuusi valosarjoineen kaivettiin tänään esille, ja tyynynpäälliset laitettiin pesuun. 


Ja eiköhän se ole sallittua, kun ensimmäinen joululahjakin on jo saatu, avattu ja otettu käyttöön. Kiitos mamma! Pihaamme koristaa nyt aivan ihastuttava tallilyhty, heinäseivästelineessä. Ihanaa! 


Glögintuoksuista joulunodotusta kaikille. Tehkää se tavallanne, älkää turhia stressatko. Joulumieltä! Ps. Hyvä idea on lukea Mauri Kunnaksen Joulupukki. 

Perheenlisäystä.

Se voi olla harkittua. Se voi olla toivottua. Se voi olla tilattu. Se voi olla lahja. Se voi tulla puskista. Meille se tuli kirjaimellisesti puskista. Nimittäin nyt ullakkopossuja ei ole enää kaksi, vain kolme. Ihana, nelijalkainen ystävämme, muutti virallisesti meille sunnuntaina. Mauri tuli taloon, jäädäkseen. Meidän perhe kasvoi yhdellä. 

Ja voi minkälaista iloa tuollainen höpsö, ruokaa rakastava nelijalkainen voikaan tuottaa ja jakaa! Itse en ole koskaan pahemmin koirista piitannut, saati sitten kissoista. Paha allergiani on tehnyt sen, että nämä eläimet ovat aina aiheuttaneet nuhaa, aivastelua ja hengenahdistusta. Viime vuosina olen kuitenkin alkanut pitämään koirista, mutta kissojen suhteen mieleni ei ole muuttunut. Mutta nyt, nyt maailmani on sekoittanut yksi pörröpää. H taas on kissaihminen henkeen ja vereen, onhan hän kasvanut kissan kanssa, Usein H on haaveillut siitä kuinka ihanaa olisi köllötellä sohvalla kissa rinnan päällä ja katsella golfia. Paha kissa allergia on kuitenkin jättänyt haaveet haaveiksi, kunnes Mauri asteli meidän pihalle...

Nyt tämä ihana herra nimittäin köllöttää sylissä, sohvalla ja sängyllä. Parasta mitä hän tietää on rapsutukset, juusto, ruoka ja OLIIVIT. Allergiani on jostain kumman syystä pysynyt piilossa, ja nyt kaikki peukut pystyyn, jotta tämä jatkuu tulevaisuudessakin. Koska tämä kaveri on vastustamaton. Ja onni oli, että Mauri itse päätti tehdä tuttavuutta meihin ja meidän kotiin. Mauri nimittäin tuli meille kodista, jonka pikkupoika on niin pahasti allerginen, että pakkasten tullen Mauria olisi odottanut kissataivas. Kohtalo kuitenkin halusi toisin, ja nyt Mauri saa juustoa ja rapsutuksia, ja H uskollisimman golfkaverin jota toivoa saattaa. Mauri on paras. 

 Voiko tällaista suloisuutta muka vastustaa?

 

Tunnelmia viikonlopulta.

Glögikausi korkattu. Kynttilöitä poltettu. Viltin alla myysattu. Kissavierasta hellitty. Ystävien seurasta nautittu. Siitä oli meidän viikonloppu tehty.  Niin ja ekovillasta. Mutta se näkyi jo edellisestä postista.

Ny se on puhallettu!

Viikonloppuna se vihdoin tehtiin. Ullakolle puhallettiin ekovilla, ja talo lämpeni 10 astetta. Ei nyt ehkä ihan, mutta kyllä villan vaikutuksen huomaa. Lämpö pysyy talossa, eikä yläkerran hämähäkit enää saa saunoa joka päivä. Kylpeä ekovillassa kyllä senkin edestä. Pölyinen homma, mutta muutamassa tunnissa hommma oli ohi, kiitos talkoovoimien! :)

 Nämä puhallettiin...

Ennen...

Jälkeen...

Sulolle.

Välillä tapahtuu kummallisia asioita. Äsken H soitti, ja kysyi olenko lukenut päivän lehden. En ollut. Siihen H totesi, että en ilmeisesti myöskään ole lukenut kuolinilmoitukisa. En ollut. Tässä vaiheessa, säikähdin. Mitä nyt oli tapahtunut? H kertoi, että kuolinilmoitusten lukeminen oli nostattanut ihokarvat pystyyn. Ylimmäisenä oli ollut kuolinilmoitus, jossa 98 vuotias Sulo oli nukkunut pois. Se ei voi olla kukaan muu, kuin meidän kotimme rakentaja. Ensimmäinen ajatus oli, ei voi olla totta! Ajattele jos olisimme käyneet näyttämässä hänelle miltä hänen rakentamansa talo näyttää nyt! Olisikohan hän ikinä uskonut, että hänen rakentamansa talo päätyisi blogiin? Että siitä pidetään huolta, ja että jokaista Sulon naulaamaa naulaa arvostetaan, ja että vanhasta pidetään kiinni. Oliskohan Sulo arvostanut tätä? Kuinka rakas hänen itserakentamansa talo hänelle oli? En tiedä, emmekä koskaan saa tietää. Toivotaan vain, että hän nyt pilvenreunalla istuessaan, jalkojaan heiluttaessa, näkee miltä hänen rakentamansa talo näyttää. Toivottavasti näky saa hymyn hänen huulilleen. 


Kummallista, kuinka itselle täysin vieraan henkilön poismeno, voi tuottaa näinkin suurta liikutusta. Mutta en voi olla ajattelematta, miltä Sulon ja Sulon perheen elämä on näyttänyt kun he ovat taloa 50-luvulla rakentaneet. Onko kyseessä ollut perhe, jonka on juuri sanut isänsä takaisin rintamalta? Kotona on odottanut tytär, vaimo ja koira. Ainakin näin voisi päätellä piirrustuksista ja tassunjäljistä. Totuutta en tiedä, mutta haluan kuvitella, että rakennusvaihetta, on säestänyt nauru, iloinen haukunta ja läsnäoleva rakkaus. Tauot on pidetty omenapuun alla, jossa on juotu punaherukkamehua ja syöty tuoretta pullaa. Näin minä ainakin ajattelen, hymyssä suin, silmänurkka hieman kostuneena. 


Ja tänään kunnostamme Sinun ullakolle piilottamasi kartan. Nuku hyvin Sulo. Me vilkutamme sinulle, kun touhumme pihalla. 

Syystunnelmia.

Eikö ole ihanaa kun on syksy! Kesävaatteet on siirretty kaappien perälle, ja syysvaatteet pooloineen ja villapaitoineen täyttävät hyllyjen etureunat. Kesän lämpimien kelien jälkeen on ihanaa mennä kävelylle, kun ulkona on raikas, poskipäät ihanasti punastuttava syysilma. Reippaan ulkoilun jälkeen onkin ihana tallustaa suihkuun, kömpiä viltin alle kaakaokuppi kädessä ja katsoa elokuva rakkaimman kanssa. Eikä kynttilöitäkään saa unohtaa. Kynttilämeri valaisemaan, ja sähkölasku säästyy :) 

Meillä H ja H:n isä puuhastelevat viikonloppuisin ullakkolla, jotta saisimme puhaltaa ekovillan sinne muutaman viikon päästä. Eteinen pitää laittaa viikonlopun aikana kuntoon, että saa villapipot ja lapasetkin oman paikkansa. Ja taipaapi olkkarikin saada uuden järjestyksen. Pitää katsoa minkälianen fiilis on perjantai-iltana.

Uusi tulokas kotiimme on kiikkutuoli. Voih, kuinka siinä onkin kiva istua ja kutoa. Hihi. Kiikkutuoli on isovanhempieni vanha, alkuperäisväriltään musta, mutta se on joskus maalattu valkoiseksi. 

H löysi ullakolta vanha, sota-aikaa kuvaavan kartan. Siihen täytyy vain löytää sopivankokoinen kartonki, jonka päälle voimme sitten liimata kartan ja kehystää sen tauluksi.

Golfaiheiset kyltit saivat lisäystä viimevikkoiselta Pietarsaarenreissulta.