Syystunnelmia.

Eikö ole ihanaa kun on syksy! Kesävaatteet on siirretty kaappien perälle, ja syysvaatteet pooloineen ja villapaitoineen täyttävät hyllyjen etureunat. Kesän lämpimien kelien jälkeen on ihanaa mennä kävelylle, kun ulkona on raikas, poskipäät ihanasti punastuttava syysilma. Reippaan ulkoilun jälkeen onkin ihana tallustaa suihkuun, kömpiä viltin alle kaakaokuppi kädessä ja katsoa elokuva rakkaimman kanssa. Eikä kynttilöitäkään saa unohtaa. Kynttilämeri valaisemaan, ja sähkölasku säästyy :) 

Meillä H ja H:n isä puuhastelevat viikonloppuisin ullakkolla, jotta saisimme puhaltaa ekovillan sinne muutaman viikon päästä. Eteinen pitää laittaa viikonlopun aikana kuntoon, että saa villapipot ja lapasetkin oman paikkansa. Ja taipaapi olkkarikin saada uuden järjestyksen. Pitää katsoa minkälianen fiilis on perjantai-iltana.

Uusi tulokas kotiimme on kiikkutuoli. Voih, kuinka siinä onkin kiva istua ja kutoa. Hihi. Kiikkutuoli on isovanhempieni vanha, alkuperäisväriltään musta, mutta se on joskus maalattu valkoiseksi. 

H löysi ullakolta vanha, sota-aikaa kuvaavan kartan. Siihen täytyy vain löytää sopivankokoinen kartonki, jonka päälle voimme sitten liimata kartan ja kehystää sen tauluksi.

Golfaiheiset kyltit saivat lisäystä viimevikkoiselta Pietarsaarenreissulta.

Makkari

Olemme VIHDOIN, saaneet vaatekaapit, ja täten myös mahdollisuuden aloittaa makuuhuoneen sisustamisen. Tähän asti makkari on toiminut lähinnä vaatteiden säilytystilana, ja piilotustilana kaikelle muulle tavaralle, jolle ei ole ollut paikkaa. Viikko sitten saimme kuitenkin vaatekaapit asennettua, ja nyt tuntuu ihanalta kömpiä sänkyyn, huoneeseen joka muistuttaa jo kovasti makkaria. Verhot puuttuu, ja yöpöydät pitää vielä maalata kerran, ja sähköt asentaa, mutta hyvältä alkaa jo näyttämään. Ja pääasia, että uni maistuu, ja sitähän se tekee!

Ps. Suomalaisessa on ale! Mauri Kunnas kokelma sai sen kunniaksi jatkoa :D

Utelias ystävämme.

Juhannuksena, grillatessamme pihalla, huomasimme, että meitä tarkkailtiin. Tarkkailia ei kuitenkaan halunnut ottaa minkäänlaista kontaktia, pysytteli turvallisen välimatkan päässä, ihmetellen touhujamme. Muutama viikko kului, ja huomasimme taas olevamme tarkkailun alaisia. Tälläkään kertaan emme päässeet tutustumisvaiheeseen, katselimme vain toinen toisiamme. Poimiessani marjoja muutama viikko sitten, sain kuitenkin yllättäen seuraa. Aivan kuin rohkaisuryypun ottaneena, tarkkailijamme vaati huomiota ja hellyyttä. Kolme tuntia poimin marjoja, uuden ystävän istuessa koko ajan vierelläni, poislukien niitä kertoja, kun hän kävi ihmettelemässä H:n puuhia kuistilla. Sitten aivan yhtäkkiä, hän katosi, samalla lailla kun oli ilmestynytkin. Kuukausi vierähti, ja luulin, että ystävyytemme kesti vain yhden kauniin kesäpäivän.

Kunnes ystävämme käveli pokkana sisälle maanantaina, kiehnasi jaloissa ja kerjäsi hellyyttä, jonka jälkeen se päättäväisesti käveli keittiöön ja istahti jääkaapin eteen. Millään ei olisi halunut lähteä, väkisin jouduimme puolen tunnin jälkeen viedä pihalle. Illalla sama toistui, ja oikeen sydämestä otti, kun yöhän jouduimme raukan heittää. 

Kiva kuitenkin kun käy vieraita. Saa tulla muutkin kun meidän uusi nelijalkainen ystävämme, jote ei taas maanantain jälkeen ole näkynyt :)

Ystävämme Kissa.

Ullakkolla uurastetaan.

Tällä hetkellä remontti on keskitetty unelmien ullakolle, jossa H ja H:n isä, tekevät uusia lattiakoolauksia. Vanhat on pilkottu pois uusien tieltä, helpompi tehdä kokonaan uudet, kun yrittää saada vanhat oikaistua :) Ylhäältä kuuluu siis pauke ja sirkkelin sirinä iltaisin, kun vanhat väistyvät uusien tieltä.  Kunhan uudet lattiakoolaukset on saatu tehtyä, päästään siihen tärkeimpään, ullakon eristämiseen. 
 

Huutokauppasaalis

Eilen kävimme huutokaupassa, tässä ihan naapurissa. Mummuni serkkujen kotitalo, yli sata vuotta vanha ihana puutalo, 3000 neliön tontteineen, sijaitsee vain 100 metrin päässä meistä. Eilen siellä järjestettiin huutokauppa, jossa kaikki irtaimisto myytiin. Täytyy sanoa, että kokemus oli jännä, ja mieleen painuva. Onnistuin jopa hankkimaan, ainakin omasta mielestäni, hienon saaliin. Huusin meillei laatikon, missä oli vanha kello, vanha Arabian kukkorasia, sekä muutama muu vanha esine. Onnekseni, meklari esitteli vain kellon, tarjotessaan laatikkoa, eikä nostanut kukkorasiaa esille lainkaan, muuten hinta olisi varmaan noussut niin korkeaksi, että en olisi kukkoa saanut. Mutta hyvä tuuri kävi, 10 eurolla, saimme hankittua meille kellon ja kukkorasian. Onnellisena lompsin kotia. Tästä on hyvä aloittaa huutokauppahuutelijan ura.

H:n kanssa ihastuimme myös vanhaan, seinälle kiinnitettävään kahvimyllyyn, ja vanhaan keittiövaakaan. Kummankin hinta nousi kuitenkin reilusti yli 50 euron, joten annoimme niiden mennä ohitse.  Ehkä sitten joskus. :) 

Ps. Pienen tutkimusretken jälkeen Internetin ihmeelliseen maailman, voin todeta, että löytämämme Arabian rasia, on Emma-mallistoa, ja sen arvo netissä on noin 80 euron paikkeilla. Hihi. 

 Huutokauppasaalista...

Kukkorasia saa tästä edespäin uuden viran, korurasiana.

 Iltatunnellmia eiliseltä.

H:n tädiltä saatu, ihastuttava majakka, valaisee tietä keittiössä :)

Valoa syysiltoihin.

Tunnellmallista syyskuuta! Lehdet putoilee puista, ja illat pimenee. Onneksi meillä kotona ei pimene, sillä H:n isä on ahertanut valaisimien ja sähköjen parissa viime päivät, jonka vuoksi meillä palaa iltaisin ihanat uudet valot keittiössä. KIITOS! 

Päätimme keittiötä suunniteltaessa, että vaikka talo onkin vanha, ja vanhasta haluamme pitää kiinni, tulee kuitenkin valaistuksen olla moderni ja käyttötarkoitukseen sopiva. Tässä esimakua keittiöstä. Vielä puuttuu listoja, ja tiskipöydän alaspotit, mutta muuten alkaa näyttämään ihan hyvältä, vai mitä? :)

Ihanaa syyskuun alkua kaikille! Nyt on sallittua lompsia kumppareissa ja kuravaatteissa! :)

Tästä puuttuu vielä peitelista, mutta muuten valmista.
Samanlaiset valot tulevat myös tiskiallasseinälle :)