Niin se aika vain kuluu...

Uskomatonta mutta totta. Perjantaina tuli vuosi kuluneeksi siitä, kuin ensimmäisen kerran kirjoitin tähän blogiin. Mihin ne 366 päivää oikein hurahti? Noh, suurin osa ajasta kului tietenkin  rakennuspuuhissa, mutta uskomatonta, että kauppakirjojen teosta on jo yli vuosi! Aika se vain rientää, vähän turhankin nopeaa.


Mutta onhan sitä paljon tapahtunutkin vuoden aikana. Vaikea edes kuvitella miltä täällä näytti, kun ensimmäisen kerran kävelimme ovesta sisälle. Onneksi on kuvia muistuttamassa :) Vielä riittää puuhaa vaikka muille jakaa, mutta ihana niin. Ei ainakaan 10 vuoteen tarvitse miettiä mitä tekisi vapaa-ajalla. Ja ihanahan se on puuhastella, kun näkee oman käden tuloksen.

Tältä näytti keittiö ennen:

....ja tältä nyt :)

Tältä näytti sali ennen:

ja tältä nyt:

Tältä näytti makkarin kohta ennen:

ja tältä nyt:

Ulkosivu ennen....

ja nyt:

Tältä näytti ullakko ennen:

ja tältä nyt:

Pihahommia.

Viikonloppuna touhuttiin pihalla. Aamulla käytiin Mamman kanssa mökillä poimimassa jäkälää ja hakemassa kuusen oksia. Niistä oli sitten kiva askarrella vähän koristuksia piristämään rappusia. Sillä välin kun minä tohusin rautalangan ja kuusen oksien parissa, askarteli H meillä ulko-oven päälle koristelistan ja lintulaudan. Pitäähän meidän Maurilla olla oma lintuteatteri talvella, että aika kuluu hyvin päivisin kun joutuu olla yksin sisällä. Ja tykätty näyttää lauta olevan, aina kun Mauri on sisällä, on puut ja pensaat täynä tiaisia. 2 kg on jo auringonkukansiemeniä mennyt :D

Meidän vauva.

  

 Se valtaa ajatukset. Sen pieninkin hellyydenosoitus, saa meidät polvistumaan, tekemään kaikkemme jotta se taas joskus antaisi meille minuutin ajastaan. Se on sekoittanut meidän elämän. Se on vallannut meidän sydämet. Se on meidän Mauri. Ja jos herätään sen takia 3 kertaa yössä, ei haittaa. Sen pieninkin tassutteluhetki rinnan päällä, kerälle käpertyminen sylissä, hyppääminen syliin tai pieni nuolaisu, saa kaiken sen eteen tehdyn vaivan unohtumaan. Se on kissa, tietää arvonsa, ja tietää, että jos ei nyt tuu herkkuruokaa, niin viimeistään 2 tunnin päästä on tarjolla jotain muuta. Mutta se on paras. MAURI <3

 

"Näin sydämeeni joulun teen..."

Uskomatonta mutta totta. Marraskuu on täällä, kaupanhyllyt täynnä joulumakeisia ja sisustusliikkeet ovat vaihtaneet syksyn sävyt punaiseen. Kohta varmaan joulupukkikin poikkeaa ensinmäiselle vierailulleen karkkikorinsa kanssa kaupungin keskustaan. Ja kaikki tämä on aina ahdistanut minua, miksi sitä ihanaa jouluntaikaa pitää tuhlata etukäteen, niin että jouluaattona suklaakonvehdit ällöttävät, ja joulumusiikki ei enää kosketa, eikä saa laulamaan mukanaan. Joulukuu, niinkuin nimikin sanoo, on joulua varten. Ei marraskuu, puhumattakaan lokakuusta. Ainoastaan joulutortut on sallittuja jo lokakuussa, tai vaikka kesällä, jos niitä sillon saa. 


Mutta mitä lie tapahtunut, ehkä se on tämä emännän rooli ja oma koti, mutta tänä vuonna yritän pidätellä itseäni vaihtamasta olohuoneen tyynyjä jouluaiheisiksi ja ripustamasta joulukalenteria seinälle. Olisin valmis taikomaan kotiimme joulun vaikka huomenna. Ja salaa olen jo vähän aloittanutkin. Ensimmäinen kuusi valosarjoineen kaivettiin tänään esille, ja tyynynpäälliset laitettiin pesuun. 


Ja eiköhän se ole sallittua, kun ensimmäinen joululahjakin on jo saatu, avattu ja otettu käyttöön. Kiitos mamma! Pihaamme koristaa nyt aivan ihastuttava tallilyhty, heinäseivästelineessä. Ihanaa! 


Glögintuoksuista joulunodotusta kaikille. Tehkää se tavallanne, älkää turhia stressatko. Joulumieltä! Ps. Hyvä idea on lukea Mauri Kunnaksen Joulupukki.