"Näin sydämeeni joulun teen..."

Uskomatonta mutta totta. Marraskuu on täällä, kaupanhyllyt täynnä joulumakeisia ja sisustusliikkeet ovat vaihtaneet syksyn sävyt punaiseen. Kohta varmaan joulupukkikin poikkeaa ensinmäiselle vierailulleen karkkikorinsa kanssa kaupungin keskustaan. Ja kaikki tämä on aina ahdistanut minua, miksi sitä ihanaa jouluntaikaa pitää tuhlata etukäteen, niin että jouluaattona suklaakonvehdit ällöttävät, ja joulumusiikki ei enää kosketa, eikä saa laulamaan mukanaan. Joulukuu, niinkuin nimikin sanoo, on joulua varten. Ei marraskuu, puhumattakaan lokakuusta. Ainoastaan joulutortut on sallittuja jo lokakuussa, tai vaikka kesällä, jos niitä sillon saa. 


Mutta mitä lie tapahtunut, ehkä se on tämä emännän rooli ja oma koti, mutta tänä vuonna yritän pidätellä itseäni vaihtamasta olohuoneen tyynyjä jouluaiheisiksi ja ripustamasta joulukalenteria seinälle. Olisin valmis taikomaan kotiimme joulun vaikka huomenna. Ja salaa olen jo vähän aloittanutkin. Ensimmäinen kuusi valosarjoineen kaivettiin tänään esille, ja tyynynpäälliset laitettiin pesuun. 


Ja eiköhän se ole sallittua, kun ensimmäinen joululahjakin on jo saatu, avattu ja otettu käyttöön. Kiitos mamma! Pihaamme koristaa nyt aivan ihastuttava tallilyhty, heinäseivästelineessä. Ihanaa! 


Glögintuoksuista joulunodotusta kaikille. Tehkää se tavallanne, älkää turhia stressatko. Joulumieltä! Ps. Hyvä idea on lukea Mauri Kunnaksen Joulupukki.