Perheenlisäystä.

Se voi olla harkittua. Se voi olla toivottua. Se voi olla tilattu. Se voi olla lahja. Se voi tulla puskista. Meille se tuli kirjaimellisesti puskista. Nimittäin nyt ullakkopossuja ei ole enää kaksi, vain kolme. Ihana, nelijalkainen ystävämme, muutti virallisesti meille sunnuntaina. Mauri tuli taloon, jäädäkseen. Meidän perhe kasvoi yhdellä. 

Ja voi minkälaista iloa tuollainen höpsö, ruokaa rakastava nelijalkainen voikaan tuottaa ja jakaa! Itse en ole koskaan pahemmin koirista piitannut, saati sitten kissoista. Paha allergiani on tehnyt sen, että nämä eläimet ovat aina aiheuttaneet nuhaa, aivastelua ja hengenahdistusta. Viime vuosina olen kuitenkin alkanut pitämään koirista, mutta kissojen suhteen mieleni ei ole muuttunut. Mutta nyt, nyt maailmani on sekoittanut yksi pörröpää. H taas on kissaihminen henkeen ja vereen, onhan hän kasvanut kissan kanssa, Usein H on haaveillut siitä kuinka ihanaa olisi köllötellä sohvalla kissa rinnan päällä ja katsella golfia. Paha kissa allergia on kuitenkin jättänyt haaveet haaveiksi, kunnes Mauri asteli meidän pihalle...

Nyt tämä ihana herra nimittäin köllöttää sylissä, sohvalla ja sängyllä. Parasta mitä hän tietää on rapsutukset, juusto, ruoka ja OLIIVIT. Allergiani on jostain kumman syystä pysynyt piilossa, ja nyt kaikki peukut pystyyn, jotta tämä jatkuu tulevaisuudessakin. Koska tämä kaveri on vastustamaton. Ja onni oli, että Mauri itse päätti tehdä tuttavuutta meihin ja meidän kotiin. Mauri nimittäin tuli meille kodista, jonka pikkupoika on niin pahasti allerginen, että pakkasten tullen Mauria olisi odottanut kissataivas. Kohtalo kuitenkin halusi toisin, ja nyt Mauri saa juustoa ja rapsutuksia, ja H uskollisimman golfkaverin jota toivoa saattaa. Mauri on paras. 

 Voiko tällaista suloisuutta muka vastustaa?