Hem kära hem.

Muutettu on! Mikä mahtava tunne! Istun meidän salissa, katselen ympärilleni ja nautin. En kuule kun naapurin huonokuuloinen mummo huutaa siskolleen puhelimeen, naapurin sedän öisiin pissaretkiin ei tarvitse enää herätä, eikä kukaan voi valittaa miten ja minne parkkeeraan autoni. Koska meidän koti, on meidän koti, ja täällä pätee meidän laki. Ja vaikka itse sanonkin, niin nätti koti onkin. 


Kuukausien uurastus palkittiin eilen, kun saimme illalla asetella olohuoneen kalusteita paikoilleen, istua alas, nauttia näkymästä, ja ennenkaikke ihmetellä, että onko tämä totta. Olemmeko tosiaankin päässet siihen pisteeseen remontissa, että muutto on todellisuutta. Lauantaiaamuna, ei rakas kotimme näyttänyt lainkaan muuttovalmiilta. Lattiat oli suojapeitteiden alla, huoneet täynnä työkaluja, paketissa olevia kodinkoneita, pölyä, sahanpuruja ja roskaa oli vaikka muille jakaa. Rakas Mammani saapui siivousvälineiden kanssa auttamaan, ja kysyessäni häneltä, että näyttääkö paikka muuttovalmiilta sain hieman epäröivän jooo-on, vastaukseksi.  Pikkuhiljaa, kaikki vain alkoi väistyä valmiin tieltä, ja 12 tuntia myöhemmin, asentaessamme viimeistä ovenkahvaa, totesin H:lle, että kyllä tänne voi muuttaa.  Ja niinhän sitä sunnuntaina tehtiinkin. 


Alakerrassa on n. 26 ikeapussia täynnä tavaraa ja vaatteita, yhtäkään vaatekaappia ei ole, jaeteinen on vielä sahanpuruilla, mutta se ei haittaa. Me ollaan saatu muuttaa kotiin, jota rakastamme <3

Kurkkaus olohuoneeseen :)

Maalaritkin pääsivät tänään tositoimiin,
väriä alkoi ilmestymään seiniin!